sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Kuvaamaton papparalli.

Kaikki kuvat ja videot © Aamu, kiitos!

Lasken satulan hevosen juuri putsattuun selkään, ja kehun hevosta, kun se seisoo hienosti paikoillaan kiristäessäni satulavyön. Kun olen varmistanut että kaikki varusteet ovat hevosen päällä hyvin, ja se on puhdas eikä sitä hierrä, käyn vaihtamassa itselleni ratsastuskengät jalkaan. En ole pitkään aikaan noussut vanhan ystäväni satulaan, varsinkaan ratsastuskengillä ja kunnon hanskoillakin.
Oli niin outo tunne kun lähdin pihalta pellolle allani satuloitu hevonen, ja saappaissani tavalliset jalustimet.
Hetken kuluttua kun olin kävellyt pellolle, minusta alkoi tuntumaan, että eihän tämä oikeastaan niin kummallista olekaan, ja että allani oleva ratsu todella on Hutu. Loppujen lopuksi ratsastaminen satulalla ja saappailla olikin todella hauskaa, ja vaikka kyseessä olikin vanha hevonen, niin kyllähän siellä pystyi jotain käyntiä enemmänkin tekemään.


En ole pitkään aikaan ratsastanut Hutulla satulalla, ja tuntui tosi hassulta yhtäkkiä kavuta sen selkään jalustinta apuna käyttäen. Lisäksi olin pannut omat ratsastuskenkäni ja chapsit jalkaan, joka teki jutusta vielä sitäkin oudomman. Mutta parempihan se on kunnon kengillä ratsastaa, kun että lähtisi kumisaappailla ratsastamaan, ainakaan jos omistaa ne kengät, - niin miksi niitä ei käyttäisi? Oikei, yleensä menen ihan kumppareilla, mutta ratsastankin melkein aina ilman satulaa kun menen Hutulla, joten en aina jaksa panostaa.
Mutta nyt panostin, ja vihdoinkin sain myös kuvaajan, ja videotakin sain. Ja vaikka suurimmasta osista kuvia tulikin aika heilahtaneita, niin oli joukossa muutama julkaisukelpoinen kuva.
Mutta ajattelin nyt kertoa hieman tarkemmin, mitä tein sunnuntaina, 9.4 kun kävimme pellolla Hutun kanssa.

En tarkalleen muista, mihin aikaan saavuin tallille, mutta aloitimme Aamun hoitoponin liikuttamisella, sillä olimme lupautuneet kummatkin kuvaamaan toistemme touhuilua, joten kävin kuvaamassa kun Aamu ratsasti Tompalla kentällä. Siitä videon voi katsoa tästä.
Tämän jälkeen tosiaan lähdin hakemaan Hutua tarhasta,ja harjailin sen. Hutun hoitorutiinista kirjoitan postausta sitten, kun saan inspiraatiota. Yllätyin kovasti satulaa laittaessani, että Hutu ei juurikaan näyttänyt hapanta naamaa, vaikka usein kun olen laittanut satulan sen selkään, se kiukuttelee, ja usein myös vyötä kiristäessä. Silloin kuitenkaan näyttänyt mitään myrskyn merkkejä, joka oli minusta niin ihanaa, hyväntuulinen hevonen on aina niin kaunista katsottavaa.
Alle tunnin hössöttelyn jälkeen kapusin satulaan jalustimen kautta, ja kiristin vielä satulavyön. Lähdin kävelemään tietä pitkin muutaman sadan metrin päässä olevalle pellolle, joka oli lumien sulamisen jälkeen kivasti kuivunut, ainakin niin, että kavio ei uponnut aivan täysin pohjaan.
Aloitin kuitenkin niin, että kävelin kaikennäköistä kiemuraa pitkin peltoa, ja yritin saada Hutua hieman asettumaan sisälle ja välillä uloskin. Tämän tulin ihan käynnissä. Koitin keskittyä jalustimen paikkaan nyt enemmän, ja vaikka se kerran luiskahtikin pois jalasta, olin omasta mielestäni onnistunut ihan hyvin tuossa asiassa.
Hutu tuntuikin heti pellolla hieman hitaalta, ja yritin saada sitten sen kuuntelemaan paremmin apuja, niin että se reagoisi myös eteenpäin pyytäviin apuihin, sekä terävemmin kääntäviin apuihin. Tästä hommasta sain tunnin aikana muutaman hyvän pätkän, ja loppua kohden Hutu kääntyikin paremmin, ja siirtyi raviinkin ihan hyvin, vaikka ei läheskään niin hyvin, mikä oli tarkoituksena. Mutta mitäpä siitä, olen tyytyväinen siihen miten me mentiin.
Kolmikaarisella kiemurauralla tein pysähdyksen jokaisen suoristukseen, ja pari kertaa kaarille voltit. Pysähdykseen valmistelin Hutun antamalla muutaman puolipidätteen, ja kun tultiin pisteeseen, istuin Hutun liikettä vastaan ja pidätin yhtäjaksoisesti, ja se pysähtyi. Heti kun se reagoi palkitsin helpottamalla paineen ja kehumalla.
Volteilla kaarissa pyrin vain saamaan hyvän tien, ja hiukan asettamaan sisälle. Tahti hidastui huomattavasti voltille lähtiessä, enkä saanut sitä takaisin kun ratsastin volttia. Nämä ratsastamani voltit olivat siis varmasti liian pieniä Hutun kunnolle.


Volttien jälkeen terästin heti hevosen, ja pyysin lisää käyntiä. Ratsastin vapaalla uralla muutamia kaarroksia ja siirtymisiä. Kaarroksissa pyrin vaikuttamaan siihen, miten Hutu kääntyy, ja käytin myös enemmän pohjetta kuin ohjaa, jotta se oppisi enemmän sitäkin kuuntelemaan. Onnistuttiin näissä hommissa hiukkasen paremmin, kuin volteissa ja kiemuraurassa.
Siirtymissä tarkoituksena olisi saada hevonen kuulolle, ja reippaampaan käyntiin. Ratsastin aina lävistäjän, jolla piti tulla ainakin viisi askelta reippaampaa käyntiä. Tämä tehtävä tuotti meille hankaluuksia, vaikka noin helppo olikin, nimittäin jouduin käyttämään paljon enemmän jalkaa, ja myötääminen liikkeeseen on mulle hankalaa. Onnistuihan tuo oikeastaan sitten ihan hyvin, kunhan liitin hommaan vielä ääniavun, jota Hutu taas ymmärtää paljonkin paremmin.

Kävelyhommien päätyttyä aloimme ravaamaan keskiympyrää, jossa teimme esimerkiksi s-kiemuraa, siirtymiä, kahdeksikkoa ja ulos -ja sisäänasettumisia. Siinä tarkoituksena oli saada Hutu ravaamaan hiukkasen reippaamin, ja taas päinvastoin hiukkasen hiljempaa. Se onnistui nyt paremmin kuin aijemmin, ja Hutu kuunteli myös jalkaa ja istuntaa terävemmin.
Ulosasettuminen tuotti kovasti vaikeuksia, sillä heti kun annoin puolipidätteen ulkoa, poni olisi lähtenyt kaartamaan pois voltilta, ja vaikka ohjasin ulkopohkeella, Hutu ei tietenkään ymmärtänyt sitä, eihän sille ole sitä opetettu. Mutta heti kun sain hieman oikeaan asiaan viittaavaa sisältöä, helpotin paineen ja kehuin rutkasti hevosta. Alkoi se siitä pikkuhiljaa paranemaan, ja muutaman kerran saimme myös pidempiä pätkiä.


Edeltävissä hommissa olen siis enemmän vain keventänyt ravissa, mutta halusin kuitenkin kokeilla kerrankin kun satulalla menään, - harjoitusravia. Sehän ei ole meille uusi juttu, sitähän me mennään melkein aina, mutta harjoitusravi satulalla alkaa jo kuulostaa aika erilaiselta minun korviini, kun puhutaan Hutusta. Tämä onnistui ihan hyvin, ja onnistuin pitämään lantion ihan suhteellisen joustavana. Harjoitusravia en ratsastanut kuin suoraa uraa  pitkin, ja vähän jotain lävistäjiä ja kummallisia kiemuroita minne sattuu.
Huomaa kyllä hyvin näistä kuvista kuinka huono ryhti mulla on, ja epäilen, että jos katsoisin edes sinne minne menen, ylävartalonikin suoristuisi!

Lopuksi laukattiin vielä pellon päästä päähän, ja ravattiin ympyrää, ja käveltiin sitten takaisin kotiin, jossa Hutu hoidettiin huolellisesti tarhaan heiniä syömään, ja kehuin vuolaasti.

Olen kyllä aivan mielettömän onnellinen tuosta hevosesta, se on tullut niin hienoksi ratsuksikin, - ainakin minulle. Kuinka hienosti se kuuntelee pidätteitä ja nostaa laukkaa, eikä paina ohjalle tai juokse ravissa vaikka pitäisi laukata. Mutta sitäkin se on joskus ollut.
Kaikesta huolimatta se on maailman paras hevonen.

Hurja kiitos Matzulle, joka ehdotti tätä postausta!


10 kommenttia:

  1. Mahtavaa, että sä toteutit tän postauksen ❤❤ Ratsastat niin hienosti Hutulla, te ootte ihan täydellinen pari! Toivottavasti saisit ratsastuskuvia vaikka useamminkin, niitä on niin kiva katsella :)

    VastaaPoista
  2. Ihan hyvä ryhtihän sulla tuolla on! Kuka nyt ei välillä lankeaisi katsomaan kuinka ihanat korvat hepallaan on, taikka loisi katsettaan hevosensa hyväntahtoisiin silmäkulmiin ja räpsyviin ripsiin selästä käsin.
    Kiva postaus. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! :) Ja tottahan tuo on, ponskien korvat on vaan niin älyttömän ihania, puhumattakaan silmistä! :D

      Poista
  3. Tosi kiva postaus ja hienoja kuvia, tätä oli kiva lukea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia oikein paljon mukavasta kommenteistasi! :)

      Poista
  4. Oi olipas ihanaa lukea tämmöistä hieman erilaista postausta sinulta! Tykkäsin kyllä kovasti ja ehdottomasti näitä lisää, kun saat jonkun sinua kuvaamaan :)
    Ihana parivaljakko kyllä ootte ja Hutukin näyttää niin tyytyväiseltä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurja kiitos sinulle, toivotaan näin! :)

      Poista
  5. Sulla on tosi ihana tyyli kirjoittaa, jaksoin lukea koko postauksen mielenkiinnolla! :) Ihana heppa tuo Hutu, sovitte hyvin yhteen :)♡

    VastaaPoista
  6. Kiitos kamalasti! :)
    Hutu kiittää ja kumartaa, onhan hän tietysti niin ihana! ♥

    VastaaPoista