keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Viisi päivää elossa.

Kukat metsässä ovat kovin kauniita, mutta entä jos ne kerää kimpuksi käteensä ja sujauttaa kauniiseen lasiin, jonka puolivälissä väreilee kirkasta vettä? Kuihtuvatko kukat ja käpertyvätkö ne pieniksi palloiksi? Tippuuko metsätähti varrestaan, entä ehtiikö ketunleipä jo kukkia ennen kuin se jo lähtee? 

Hurjasti kysymyksiä, joihin ei keksi vastausta. Kamalasti kertoja, jolloin ei tee mitään, vaikka voisi tehdä paljonkin. Mutta kun sen tajuaa, on aurinko ehtinyt jo laskea ja värittää taivaan punaruskeaksi. 
Kuinka pitkään ennätän vielä elää ennen seuraava seikkailua.

Kesäloma on alkanut hienoisella stressillä ja päänvaivalla, osittain sain stressin kivasti pois, mutta nyt on taas kasvikansio aiheuttanut päänvaivaa ketunleivällä. Ihana ystäväni kertoi vielä nähneensä niitä, joten hän aikoi löytää minulle sellaisen. Jos ei löydä, niin kuulemma antaa yhden omasta kokoelmastaan, voiko olla parempaa ystävää?
Kuitenkin olen edennyt reippaasti sekä ämpärilistassa, että kasvikansiossa. Talleilu on ollut hyvin yksitoikkoista, koska melkeinpä aina, kun tulen tallille, hevoset on jo ehtinyt päästä laitumelle. Harmi sinänsä, mutta eilenkin porhallettiin Hutun kanssa laitumella ristiin rastiin, ja harjoiteltiin tasapainoilua. Oli kyllä hurjan hauskaa! Lopulta eksyin peltoon keräämään poimulehteä ja metsästämään ketunleipää, kotiin lähdettiin poimulehti tiukasti nyrkissä.

Eli aika mukavaa arkea sittenkin tuli, kaikki etenee ihan mukavasti, ja on hyvin aikaa varsinkin viikonloppuna.





On täällä ehtinyt ponit jo vuosiakin täyttää, Hutulle kerääntyi jo kaksikymmentäseitsemän! Mukavaa nähdä, miten se porhaltaa menemään, vaikka onkin jo noin vanha. Loistavassa kunnossa ikäisekseen, voin sanoa. En nimittäin montaa kaksikymmentäseitsemän vuotiasta suomenhevosruuna ole nähnytkään, joka vaikuttaa oikeastaan kymmenvuotiaalta laukkaorilta, joka keksii kaikenlaista hyppimisen aihetta, kun pääsee pitkän ajan jälkeen maastoon. Käytiin nimittäin heti alkuviikon leirin jälkeen hieman metsässä seikkailemassa, siis ihan kevyesti vain, mutta herra päättikin ponnistaa ojan yli oikein loistavalla hypyllä! No, kotiin päin haluttiinkin tulla sitten vähän vauhdikkaammin, mutta vähät siitä, sillä hauskaa oli.

Nyt maastoilu on jäänyt tauolle, ja ollaan juoksutettu ja menty kentälläihn rennosti. Suuren eteenajon antoi myös se, kun harjoiteltiin ilman satulaa selkäännousua maasta, eli kun joudutaan hyppäämään hevosen selkään. Kun harjoiteltiin, ensin aloitin nousemalla kiven päältä niin, että Hutu pysyisi hyvin paikallaan eikä yrittäisi purra, kun heilautan jalkani sen selän yli ja yritän mennä mahdollisimman kevesti sinne selkään. Lopulta se vain vähän luimisti kun hyppäsin maasta. Tottakai sellainen rasittaa hevosen selkää, mutta onhan sen nyt hyödyllistä toimia, jos vaikka maastossa tullaan alas selästä, eikä lähellä ole kiviä tai muutakaan. Nimittäin silloin maastolenkki vaihtuisi kävelyksi!

Sellaista ollaan Hutun kanssa touhuttu, tallilla on muutamat kerrat tullut karsinatkin puhtaiksi ja käytävät lakaistua, sekä siivottua Hutun tallia. Kuitenkaan kuvaamisesta ei ole tullut yhtään mitään, sillä sitten, kun olen ottanut kameran mukaan, se on jäänyt satulahuoneen sohvalle lojumaan. Toivottavasti tallillakin kuvaaminen nousisi parempiin lukemiin, että saisin tältä kesältä mukavia kuvia sitten. Mekkokuvatkin on vielä ottamatta, mutta toivottavasti sadaan nekin vielä.

Kaksi kuvaa leiriltä.

Ursulan kanssa ollaan sitten oltu hiukan normaalia aktiivisemmalla tuulella, ollaan käyty valjaissa ulkona, testattu uuttaa juomapulloa ja leluja, harjoiteltu kahta erisorttista temppua, sekä ulkoiltu jo "miniaitauksessa" pieniä määriä kerrallaan.

Tavoitteenahan oli rakentaa Ursulalle sekä uusi tunneli että ulos suurehko aitaus, mutta se rakentamispuoli vaihtuikin siihen, että päätin aloittaa pienen tason rakentamisen Ursulan sisähäkkiin. Aika paljon uuttaa puhaa on siis Ursulallekin luvassa, toivonmukaan hän saa alkaa viettämään aikaansa myös ulkoaitauksessa, mutta todennäköisesti enemmän sisällä tasolla!
Tempuista sen verran, että olen opettanut niitä aina iltatuoreiden yhteydessä, eli illalla kymmenen aikaan haen Ursulalle kourallisen voikukanlehtiä, timoteita ja siankärsämöä, jonka yhteydessä piilotan sen häkkiin yöksi niitä, ja ennen sitä sen pitää pyörähtää, ja kokeilla antaa tassua. Se on sujunut aika hyvin! Sen kummempaa me ei olla kyllä tehty, mutta paljon enemmän Ursulallekin aikaa näin lomalla, tosin toivoisin, että tätä ihanuutta olisi jäljellä vielä montakin kuukautta!

Mutta onneksi heinäkuu on aivan täynnä lomaa, koska silloin en enää käy urheilukoulussa. Käyn siellä nimittäin vain kesäkuun, kolme kertaa viikossa. On se ollut ihan okei, mutta en silti nauti siitä samalla tavalla, kuin esimerkiksi keppihevosista, saatika tietenkään hevosista ja eläimistä! Mutta jollakin kummallisella voimalla olen pyyhältänyt tämän kuukauden läpi jalkakivun ja päänsäryn saattelemalla.

Tämä selvisi ainakin sen neljä päivää!

Huomenna Juhannusmaastoon aamuvarhaisella ja
viettämään aikaa ihanien ponien kanssa ❤

Ihanaa Juhannusta!


Jos video ei toimi, kokeile tätä.

Onnittelut vielä maailman rakkaimmalle hevoselle ❤

8 kommenttia:

  1. Ihanan monipuolinen ja kiva postaus! Ihmettelen, kuinka sulla pysyy ajatus kasassa näin pitkän, mutta kuitenkin selkeän postauksen loihtimisessa. 🙈

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas niin kiva kommentti, kuinka te Jaksatte? :'D Kiitos hurjasti! ❤

      Poista
  2. Ihana postaus, ja paljon oot saanut lomalla aikaiseksi! Tsemppiä kasvion kanssa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia taas! :) Ja myös tsempeistä!

      Poista
  3. Johan oot saanu paljon aikaseksi lomalla, kun itsellä tuntuu etten ole tehnyt mitään :O Hyvä ja monipuolinen postaus kuten aina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, niinpä, aika hurja suoritus minulta! :'D
      Kiitos paljon! :)

      Poista